Tänne muuttaa kaksi yhdistettyä verkkosivua
ja
Siihen asti niitä pitää vielä käydä katsomassa erikseen.
Uusi sivusto tulossa
Reply
>Taloudellinen varautuminen
>Tämän päivän Taloussanomissa on juttu taloudellisesta varautumisesta. Minulta pyydettiin mielipiteitä siihen ja niitä käytettiin osittain jutussa.
Artikkeli löytyy linkin takaa:
Tämä teksti taas on omaa tuotosta.
Jokaisen kotitalouden tärkein asia talouden ja yhteiskunnan tilapäisten heilahtelujen varalta on pitää kunnollista kotivaraa, jonka avulla selviää viranomaissuosituksen mukaan viikon – mieluummin pitemmän aikaa. Kotivara (http://varaudu.blogspot.com/2011/09/edellisessa-jutussa-mainitsin-kotivaran.html ) sisältää elintarvikkeet sekä muut tarvikkeet, joiden avulla eläminen onnistuu mahdollisimman normaalisti poikkeusoloissakin.
Survivalisti, tai mieluummin varautuja, pitää kotivaran lisäksi myös muita varastoja, jolloin varastoidaan myös esimerkiksi polttoainetta lain sallimissa puitteissa noin tankillisen verran / auto. Laki ei salli suurten polttoainemäärien säilyttämistä kodeissa tai kotien varastoissa. Jos kodin varasto on osastoitu paloteknisesti, niin bensiiniä saa säilyttää 100l ja dieseliä 200l.
http://www.neste.fi/artikkeli.aspx?path=2589%2C2655%2C2710%2C2821%2C2944%2C3395%2C3397
Muitakin varusteita toki löytyy kuin pelkkää polttoainetta. Olennaista on se, että mahdollista poikkeustilannetta on ajatellut ennalta ja tehnyt oman riskianalyysinsä sen varalta. Tämän analyysin pohjalta pitää myös toimia. Pelkkä ajatus ei riitä. Pitää myös hankkia tietoa ja taitoja sekä varusteita. Suomalaisessa selviytymisoppaassa esitellään näitä laajemmin.
Lisäksi kannattaa pitää paikallista käteistä rahaa, oman taloudellisen tilanteen mukaan. Jollain jenkkisivustolla puhuttiin noin 1000 dollarin käteisvarannosta. Sama voisi päteä täälläkin euroissa. Sillä pärjää jo jonkin aikaa lyhytaikaisessa poikkeustilanteessa esimerkiksi lakon aiheuttamassa häiriötilanteessa. Perheen koko luonnollisesti sanelee myös käteisvarannon suuruuden. Jokainen joutuu määrittelemään käteisvarannon suuruuden oman taloudellisen tilanteensa pohjalta. Yksineläjä pärjää tonnilla pitkään, mutta suurperhe käy vain muutaman kerran kaupassa. Olisi tietenkin hyvä, jos pankkitilillä olisi se pankkien suosittelema parin-kolmen kuukauden puskurivaranto, mutta kovinkaan monella sitä ei ole. Kaikki tuppaa menemään kädestä suuhun. Sen lisäksi eri väestöryhmät ovat eriarvoisia. Toisille parin kuukauden palkan varaaminen tilille ei ole mikään ongelma, mutta tilanne on toinen jos sitä kysytään opiskelijoilta, työttömiltä, vanhuksilta tai lapsiperheiltä.
Kreikan lähteminen eurosta saattaa tehdä pitkäaikaisempaa vahinkoa ja mahdollisesti käynnistää dominoefektin muiden maiden talouteen, kuten jo uutisoidaan. Silloin puhutaankin jo aivan toisen suuruusluokan tilanteesta, jolloin muutaman satasen tai tuhannen käteisvaranto on täysin riittämätön. Jos aikoo säilyttää suurempia summia käteistä kotonaan, kannattaa satsata myös turvallisuuteen. Jos on varaa säilyttää kotona suuria summia rahoja, kannattaa hankkia kunnollinen paloturvallinen kassakaappi. Myös jalometallit ovat olleet kautta aikojen suosittu sijoituskohde. Maan arvo tulee tuskin myöskään laskemaan, sillä maata ei tule mistään lisää. Kotona säilytettävistä varoista ei kannata huudella kylillä. Tieto voi joutua vääriin korviin.
Mikäli ennakoitavissa on pitkäaikainen ja vakava poikkeustila, pitää varautua perusteellisemmin. Silloin kannattaa sijoittaa osa varoistaan esimerkiksi käyttöarvoltaan suuriin perushyödykkeisiin, jotka todennäköisesti loppuvat pian kaupoista. Niillä on varmasti vaihtoarvoa. Tällaisia hyödykkeitä voi olla esim. linkin takaa löytyvän artikkelin alkukuvan vasemmassa laidassa listatut tavarat.
http://linkkari.nettisivu.org/files/2010/11/sunnuntaisuomalainen_survivalisti.pdf
Lisää listaa löytyy toisesta linkistä englanniksi
Taloudelliseen varautumiseen kuuluu myös turhan riskinoton välttäminen, joten esimerkiksi asunto- ja kulutusluottojaan ei kannata vetää viimeiseen tappiin. Korkojen nousuun pitää jäädä varaa. Työpaikkojen pysyvyys ei epävakaassa taloustilanteessa ole mitenkään itsestään selvää. Suuria investointeja kotitalouksissa kannattaa puntaroida maksukyvyn ja työllisyystilanteen näkökulmastakin. Mieluummin kannattaa säästää ensin ja ostaa vasta sitten – tai ostaa ainakin mahdollisimman pienellä lainaosuudella. Kaikki hankinnat eivät myöskään ole välttämättömiä. Asioita pitää priorisoida ja hankinnat suunnitella kunnolla. Osan hankinnoista voi myös lykätä myöhemmäksi. Tarvitseeko sitä ajaa aina uudella autolla, tai tarvitseeko aina uusimman matkapuhelimen, tietokoneen, taulutelevision yms?
Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa ja haluaisin sijoittaa sitä valuuttaan, niin silloin varmaankin hankkisin eri talousalueiden valuuttoja, jolloin yhden maanosan kriisi ei välttämättä heiluttelisi muita valuuttoja niin voimakkaasti tai voisi jopa vahvistaa niitä kompensoiden yhden alueen valuutan arvon laskua. Myös jalometalleihin sijoittamista tehdään, mutta niissä on yksi suuri ongelma. Niitä ei voi syödä. Vaihtaminenkin poikkeustilanteessa voi olla vaikeaa. Mieluummin hankkisin käyttötavaroita, joilla on todellista käyttö- ja vaihtoarvoa, kuin metallia tai jalokiviä.
>Talviautoilun riemuja ensilumien aikaan
>
Tänään oli se aamu vuodesta täällä Pohjois-Karjalassa, jolloin lumi yllätti autoilijat. Tai ainakin siltä se vaikutti, kun ajelin töihin.Viime yönä satoi ensimmäisen kerran lunta hieman reilummin täällä Joensuun seudulla ja meno liikenteessä oli sen mukaista aamuruuhkassa.
Aamulla pihalta lähtiessä aura-auto oli tehnyt talven ensimmäisen kepposensa ja kasannut lunta pihan liittymään oikein urakalla. Tien pinta oli luonnollisesti vedetty peilikirkkaaksi liukkauden maksimoimiseksi. Onneksi alla on tuliterät nastarenkaat, joten ei se minua haitannut. Niitä pieniä koululaisia se varmasti haittasi, jotka kulkivat läheiseen kouluun. Tie näytti todella liukkaalta, eikä hiekasta luonnollisesti ollut tietoakaan.
Kun ajoin Kuopiontielle, niin autoletka mateli alle 80 km/h vauhdilla satasen rajoitusalueella kaupunkia kohti, ja ohituskaistakin oli tukittu köröttelijöillä. Onneksi ei ollut kiire. Asia, joka kiinnitti huomion jälleen kerran, oli autoilijoiden uskomaton laiskuus puhdistaa autonsa lumesta. Vastaan tuli useampikin auto, joihin oli tehty tuulilasiin kämmenen kokoinen tirkistysaukko, josta saattoi arvailla liikennettä. Sivuille tai taakse ei tietenkään tarvitse nähdä tämän logiikan mukaan. Toiset olivat puhdistaneet ainoastaan auton tuulilasin, eikä näkyvyys ole voinut olla paljoa parempi sieltäkään. Monissa autoissa katoille oli myös jätetty lumet takana ajavien riemuksi. Tulihan siitä uuden lumisateen veroinen tuisku silmille. Ajovalot olivat myös puhdistamatta, joten vain pieni valonkajo paljasti osan vastaantulijoista.
Turvavälit autojen välillä olivat olemattomat. Yksikin äkkijarrutus, niin olisimme päässeet iltapäivälehtien lööppiin ketjukolarin takia. Välillä tuntuu, että ihmiset ovat uskomattoman välinpitämättömiä, tai sitten muuten puupäisiä. Vielä riittää paljon opittavaa.
>Uusi artikkeli varautumisesta ja Suomalaisen selviytymisoppaan aihepiiristä on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä. Se on luettavissa linkin kautta.
http://linkkari.nettisivu.org/files/2011/11/mt2011-11-25-lehtijuttu.pdf
Sieltä voi lukea, mitä varautuminen on arjessa ja käytännössä. Jos haluaa saada laajemman käsityksen survivalismista tai varautumisesta, niin kannattaa lukea kirja.
>Mehiläistarhaus ja hunaja
>
Tämä aihepiiri on kirjasta poisjätettyä tekstiä. Se antaa kuitenkin vinkin, miksi hunaja on varautujan kannalta hyvä tuote.
Hunaja on yksi maapallon ravitsevimmista,terveellisimmistä ja puhtaimmista tuotteista. Se sisältää monenlaisiasokereita, hivenaineita ja vitamiineja. Hedelmähappojen ansiosta hunajaavoidaan pitää myös luonnonmukaisena säilöntäaineena. Juuri mitkään bakteeriteivät elä hunajassa, ja siksi sitä voi säilyttää huoneenlämmössäkin lähesloputtomiin.
Suomalainen hunaja on yleensä vaaleaa, jähmeäämonikukkahunajaa. Hunaja voi myös olla aivan juoksevaa ja siirappimaista taivaaleaa ja kovaa. Jos suomalainen hunajatuote on saanut joutsenlippumerkin,tuotteessa käytetyn hunajan laatuvaatimukset ovat korkeammat kuinEU-direktiivit edellyttäisivät.
Suomessa mehiläistenhoito ja hunajanvalmistus antavattoimeentulon noin 100–200 hoitajalle. Luonnossa mehiläiset pesivät esimerkiksiontoissa puissa, mutta tarhauksessa käytetään valmistettuja pesiä, joissa kennoteli vahakakut riippuvat tukien varassa. Kennot voi nostaa hunajan keruutavarten pesästä ulos.
Pesät pidetään ulkona myös Suomen talvessa, ja pesän lämpötilapysyy silti noin 20 asteen tuntumassa. Tarhamehiläiset tarvitsevat talvella jasateisilla keleillä lisäravintoa, kuten sokeriliuosta, koska ihmiset vievätniiden varsinaisen talviravinnon: hunajan.
Mehiläiset keräävät hunajaa noin kahdeksan tuntia päivässämuutaman kilometrin säteellä pesästä. Ne varastoivat hunajan kennoihin, jotkane peittävät vahakansilla. Hunajaa voi syödä vaikka sellaisenaan suoraankennosta. Yleensä hunaja kuitenkin kerätään niin, että vahakannet kuoritaankennojen päältä ja hunajakennot laitetaan niin sanottuun linkoon, jossa hunajaerottuu kennoista.
Keskimääräinen sato yhdestä pesästä on vuodessa noin 30 kiloa,mutta jopa sataan kiloon on mahdollista päästä. Sato kerätään Suomessa muutamanviikon aikana juhannukselta alkaen. Mehiläiskuningatar eli emo elää noin viisivuotta, ja pesän tuottavuus laskee emon vanhetessa.
Lisätietoja mehiläisten kasvatuksesta ja hunajan valmistuksestasaa Suomen Mehiläishoitajain Liitolta ja muilta, kuntakohtaisiltayhdistyksiltä. Ne järjestävät myös säännöllisesti mehiläisten hoitokursseja jajulkaisevat erilaisia aineistoja ja oppaita. Paljon tietoa löytyy myösinternetistä muun muassa osoitteesta www.hunaja.net.
>Survivalismi vai varautuminen?
>
Aihepiirin suomenkielinen termistö on selkiytymätön. Yritän tässä valottaa omaa näkemystäni kahdesta alan peruskäsitteestä. Suomessa käytetään enemmän survivalismi sanaa ja se on tunnetumpi, vaikkakin mielestäni vajavainen. Varautuminen käsite taas on oma keksintöni. Tai en ainakaan tiedä ketään, joka olisi puhunut siitä tässä asiayhteydessä. Oikeastaan koko ilmiöstä ei löydy suomenkielistä kirjallisuutta siinä laajuudessa kuin itse käsitän aihepiirin. Survival -tilanteisiin liittyvää alan kirjallisuutta on olemassa käännöskirjallisuutena, kuten esimerkiksi John Wisemanin Selviytyjän opas. Muitakin teoksia löytyy, mutta niissäkin on yksi perustavanlaatuinen puute – ne keskittyvät vain taitoihin, joilla on suoraan tekemistä hengissäpysymisen kanssa. Ennakointi ja sitä kautta varautuminen jäävät huomiotta. Tietenkin kirjallisuutta on olemassa myös muilta varautumisen osa-alueilta, mutta ei yksissä kansissa. Ensiaputaidoista, erätaidoista ja muista vastaavista löytyy kyllä oman alan kirjallisuutta runsaasti.
Jos puhutaan survivalismista, niin silloin mielestäni asian ydin liikkuu hengissäpysymisen ja siihen liittyvien taitojen ympärillä. Jos taas puhutaan varautumisesta, niin se kattaa koko elämän kirjon. Suomalainen selviytymisopas -kirja on ensimmäinen aihepiiriä laajemmin käsittelevä teos. Se ei suinkaan ole täydellinen, sillä siitä on karsittu paljon aihepiirejä pois, mutta toivottavasti se täyttää tehtävänsä esitellä varautumista tapana ajatella asioita. Kirjan tehtävä onkin saada ihmiset tiedostamaan varautumisen tarpeen olemassaolo ja esitellä varautumisen eri osa-alueita. Jokainen muokkaa varautumisen näköisekseen omien tarpeidensa ja riskianalyysien pohjalta. Toivoisin ihmisten omaksuvan varautumisen käsitteen pelkän survivalismin tilalle. Tuon tässäkin yhteydessä esille kehittelemäni “varautumisen portaat”, jotka on helppo muistaa yksinkertaisen TAVIS – muistisäännön kautta. Tästähän kirjoitin jo aiemmin täällä.
T – tiedosta
A – analysoi
V - varaudu
I – inventoi
S – selviydy
>BOB (Bug Out Bag) – kolmen vuorokauden evakuointipakkaus
>
BOBia käytetään yleensä alueilla, joilla tavataanluonnonkatastrofeja, tulvia, hirmumyrskyjä, pyörremyrskyjä, maanjäristyksiä taitulivuorenpurkauksia. Suomen olosuhteissa BOBin sisältö on suunniteltava senmukaan, että vaikka karkuun ei lähdettäisikään luonnonilmiötä, pakenemisen syyvoi olla mikä tahansa. Paikoitellen toki Suomessakin voi joutua väistymäänluonnon armoilta. Tyypillisesti katastrofialueilla BOB sisältää 72 tunninajaksi seuraavat tavarat:
• Elintarvikkeet keittimineen ja polttoaineineen
• Juomavettä tai ainakin vedenpuhdistusvälineet
• Majoitteen (yleensä laavukangas)
• Paristokäyttöisen radion
• Valaisimen
• Ensiapuvälineet
• Tulentekovälineet
• Köyttä
• Karttoja
• Rahaa
• Ohjeita hätätilanteita varten
• Säänmukaiset vaatteet
• Makuupussin
• Lääkkeet
• Henkilökortin
• Puukon, kirveen ja kenties tuliaseenpatruunoineen.
Suomessa BOBin sisällöllä pitäisi pärjätä kolmevuorokautta poissa kotoa, mahdollisesti myös metsäolosuhteissa. Siksimeikäläiseen BOBiin käy varsin samansuuntainen sisältö kuinkatastrofialueillekin, tuliaseita lukuun ottamatta. Jokainen voi käyttää omaajärkeään ja miettiä, mihin haluaa varautua ja miten ja kuinka paljon pystyykantamaan mukanaan.
Mihin BOBia voi tarvita Suomen olosuhteissa?
Kuten jo todettu, niin luonnonoloja joutuu harvoin pakenemaan meidän oloissamme, mutta silti se on mahdollista. Muu syy voi olla esimerkiksi tulipalo, kemikaalivuoto tai onnettomuus, jonka seurauksena joutuu jättämään kotinsa, koska siellä oleminen ei ole turvallista. Silloin evakuointilähtö voi tulla nopeasti ja on lähtöä jouduttaa jos valmis paketti on jo olemassa – tai vähintään helposti kasattavissa valmiiksi mietityllä kokoonpanolla. Kuten varautumisessa ylipäänsä, tässäkin ennakointi ja riskien analysointi omalta kotiseudulta on tärkeää. Kukaan ei toivo onnettomuuksia, mutta silti niitä sattuu. On myös huomattava se, että kun perheen henkilöluku nousee, niin vastaavasti BOB:n koko kasvaa. Kaikkea ei tarvitse mahduttaa yhteen kantovälineeseen. Niitä voi olla useita.
Suomessa ei valmiita BOB -pakkauksia ole tietääkseni myynnissä tällä hetkellä. Ainakaan en ole törmännyt sellaisiin. Vaellusvarusteet ja retkeilyvälineet ovat aina hyvä lisä kodinvarusteisiin ja varautumiseen. Kuvassa on yksi erimerkki Yhdysvalloissa myytävästä paketista. Ehkä tässä olisi vielä markkinarakoa Suomeenkin. Toisaalta pienellä viitseliäisyydellä saa itse kasattua mieleisensä paketin.
>EDC – sinullakin on jo sellainen!
>
Joka päivä kotoa lähtiessäsi otat mukaan avaimet, kännykän, lompakon ja muuta tavaraa, mitä tarvitset päivän aikana. Periaatteessa tämä on jo EDC (= every day carry), eli päivittäin mukana kuljetettavat tavarat. Olet tehnyt tätä varautumista tiedostamattasi jo ties kuinka kauan. Ero survivalistiin tulee siinä, ettet ole tietoisesti ajatellut sitä, mitä kaikkea kannat mukanasi. Survivalisti tai varautuja ottaa mukaan jotain vielä varmuuden vuoksi, sillä koskaan ei tiedä mitä yllätyksiä päivä tuo tullessaan.
EDC kulkee mukana joko vaatetuksen mukana taipienessä laukussa tai repussa. Olennaista on, että EDC:ssä on juuri sellaisiatavaroita kuin itse tarvitsee. EDC on pakkaus, joka muuntuu aina tarpeen mukaan. Olennaista on se, että sisältö onmietitty ja räätälöity itselle sopivaksi omiin arkiympyröihin.
Varautuja valitsee itselleen käytännölliset ja kestävätvaatteet, jos ei joudu työn tai muun syyn takia pukeutumaan tietyllä tavalla.Osa suosii retkeilyyn suunniteltuja vaatteita tai armeijan ylijäämää.Olennaista on kuitenkin se, että vaatteilla ja muulla mukana kulkevallavarustuksella pärjää vuodenajan mukaisissa olosuhteissa tarvittaessa vaikkamaastossa. Myös kengät, päähineet ja käsineet valitaan samoilla kriteereillä.Mukana kulkee usein myös reppu tai laukku.
Oheinen lista antaa vinkkejä siitä, mitä kaikkea voi tarvita päivän aikana. Jokainen muokkaa EDC:n mieleisekseen ja omiin tarpeisiin sopivaksi.
EDC
• Sveitsin armeijan linkkuveitsi tai vastaava(mukana myös pinsetit ja sakset)
• Nenäliinoja
• Ompeluvälinepakkaus, jossa neula, lankaa jahakaneuloja
• Tulitikut tai sytytin, mielellään vesitiiviistipakattuna
• Juomapullo
• Pientä naposteltavaa (suklaapatukka, hedelmiätms.)
• Pieni led-valaisin esimerkiksi avaimenperässä
• Lompakko, jossa myös käteistä rahaa
• Matkapuhelin
• Ensiapupakkaus: laastaria tai haavateippiä,puhdistustyynyjä, omat lääkkeet
• Kynä ja paperia
• Näkyvillä tieto pitkäaikaissairaudesta, kutenSOS-ranneke tai -kaulakoru, diabetes- tai epilepsiatunnus.
>Keräilystä maanviljelyn kautta riippuvaisuuteen
>
Tasa-arvoiset ja yhteisölliset metsästäjä-keräilijät
Ennen kuin ihmiset alkoivat pitää kotieläimiä,viljellä maata tai asua pysyvissä asumuksissa kylissä ja kaupungeissa, ruokaoli hankittava suoraan luonnosta. Silloin sekä kasvi- että eläinkunnansyvällinen ja sukupolvelta toiselle siirtyvä tuntemus oli ainoa keino selvitä.Tyypillistä metsästäjä-keräilijöiden yhteisöille oli, ettäsaman heimon jäsenet olivat läheistä sukua keskenään, ikään kuin suuri perhe.Eri heimojen välisiä suhteita hoidettiin avioitumalla naapuriheimon jäsentenkanssa, ja samalla oman suvun perimään saatiin geneettistä vaihtelua.
Metsästäjä-keräilijäyhteisöissä työt jaettiin yleensä miestenja naisten kesken niin, että ravinnonsaanti oli mahdollisimman tehokasta,käytännöllistä ja varmaa. Koska naiset synnyttivät lapset, heidän oli pysyttävälapsen lähettyvillä niin kauan kuin se söi rintamaitoa. Niinpä väliaikaisasumustenlähiympäristössä tehty kasvisten, sienien, marjojen ja juuresten keräily sopihedelmällisessä iässä oleville naisille parhaiten.
Keräilyyn osallistuivat myös lapset, nuoret ja vanhukset sekämuut metsästämään kykenemättömät. Näin kaikki heimon jäsenet saattoivat tehdäjotakin itsensä ja toistensa hyväksi. Pitkät ja välillä kauaskin asumuksistavievät metsästysreissut jäivät hyväkuntoisten, nuorten miesten vastuulle. Hevastasivat heimon lihan ja kalan hankinnasta.
Naisten keräilemä kasvisravinto muodosti useimmiten suurimmanja vakaimman osan päivittäisestä ravinnonsaannista. Keräilyllä saatiin ruokaapöytään silloinkin, kun metsästysonnea ei ollut. Sen sijaan onnistuneen metsästysreissun jälkeen heimo saattoilevätä useamman päivän, koska ruokaa riitti kaikille. Metsästäjä-keräilijöidentehokkaan työnjaon ansiota oli, että aikaa jäi myös yhdessäololle,harrastuksille, tarinoinnille ja esimerkiksi taide-esineitten teolle.
Olennaista metsästäjä-keräilijäyhteisöissä oli yhteisöllisyys.Jos ryhmän jäsen noudatti yhteisönsä sääntöjä ja tapoja, hän saattoi olla varmasiitä, että myös hänestä huolehdittiin. Kun hän kohteli toisia reilusti ja tekisen, minkä ikänsä, sukupuolensa ja terveydentilansa puolesta pystyi tekemään,hän sai myös muilta reilua kohtelua ja huolenpitoa. Kaikille oli olemassamerkityksellinen rooli yhteisössä, olipa se sitten metsästys, ruoanlaitto,marjojen keräily, kalastus tai lasten vahtiminen.
Vastavuoroisuuden periaate oli hyvin tärkeä, ja myös lastenkasvatus oli koko yhteisön vastuulla. Lasten hyvinvointi oli koko yhteisön edunmukaista. Metsästäjä-keräilijät olivat moniin muihin yhteisömuotoihinverrattuna hyvin tasaväkinen ja tasa-arvoinen yhteisö. Jyrkästä työnjaostahuolimatta kaikki hankittu ruoka jaettiin tasapuolisesti kaikille ryhmänjäsenille, ja molempien sukupuolien tehtävät olivat aivan yhtä tärkeitä. Metsästäjä-keräilijöiden yhteisöjä on pidetty varsintasa-arvoisina siksikin, että asioista päätettiin yhdessä. Keskinäinenluottamus ja yhteishenki olivat vahvat. Kaikki heimon jäsenet olivattasapuolisesti riippuvaisia toinen toisistaan, ja yhteisön normien rikkomisestaseurasi pahimmillaan häätö. Se merkitsi usein varmaa kuolemaa. Maata ja luontoapidettiin yhteisenä omaisuutena, ja siksi myös luontoa oli kohdeltava hyvin.
Metsästäjä-keräilijöillä ei ollut pysyviä asuntoja, vaan hevaelsivat tärkeiden saaliseläinten mukana eri alueille niin sanotunvuotuiskierron mukaan. Lisäksi he metsästivät eri vuodenaikoina erisaaliseläimiä. Ihminen on metsästäjänä taitava ja monipuolinen. Me kykenemmemetsästämään koiraeläinten tapaan laumana avarassa maastossa, jolloin saalisväsytetään juoksemalla. Mutta me osaamme metsästää myös kissaeläinten tapaanmetsämaastossa vaanimalla ja ottamalla saaliin kiinni yllättäen ja lyhyentakaa-ajon jälkeen.
Mitä pohjoisemmassa metsästäjä-keräilijäheimo on elänyt, sitäsuurempi merkitys on ollut eläinten lihalla. Lämpimissä olosuhteissa heimotselvisivät hyvin kasviksilla ja hedelmillä, mutta pohjoisessa ihminen on ainaluonnon olosuhteissa tarvinnut paljon proteiineja, rasvoja ja energiaa, elitoisin sanoen lihaa. Metsästyksestä tai kalastuksesta riippuvaisia kulttuureja,kuten monia arktisen seudun kulttuureja, on kutsuttu erikseen myös pyyntikulttuureiksi.
Paimentolaiset ja maanviljelys
Paimentolaisuus ja maanviljelys muuttivatihmisheimojen sisäistä arvojärjestystä ja työnjakoa aikaisempaan verrattuna.Kehitys näiden kahden elintavan välillä on ollut päällekkäistä, ja monet kansatovat olleet osittain maanviljelijöitä ja osittain karjaa kasvattavia paimentolaisia.
Vasta kun ihmisen alkoi viljellä maata ja kasvattaa karjaapysyvillä laitumilla, kehittyivät ensimmäiset kyläyhteisöt. Aluksi monetkarjankasvattajat olivat puolipaimentolaisia. He asettuivat esimerkiksitalvikuukausiksi aloilleen ja vaelsivat eläinten laidunmailla kesäkuukaudet.Monin paikoin karjankasvattajat noudattivat pitkään paimentolaiselämäntapaa,mutta viljelivät lisäksi omia peltoja itsensä ja lihakarjansa ravinnoksi.
Ensimmäiset merkit maanviljelyskulttuurista ovat ajalta9000–8000 eaa. suurten jokien varsilta Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä jaAasiasta. Maanviljelyskulttuuri ei syntynyt yhtäkkiä vaan pikkuhiljaa.Vähitellen metsästäjä-keräilijät alkoivat huolehtia tiettyjen kasvienkasvuympäristöstä, esimerkiksi kastelemalla, lannoittamalla ja kitkemällärikkaruohot niiden esiintymispaikoilta. Tällainen tehostettu keräily muuttui paikoinpuutarhaviljelyksi ja sitten pysyviksi peltoviljelmiksi.
Maanviljelyskulttuurin kehittymisen myötä ihmiset alkoivaterikoistua eri työtehtäviin. Maan viljeleminen loi paljon uusi töitä ja vaatisiksi joidenkin heimon jäsenten keskittyvän tuotantoon ja toisten taas töidenja omaisuuden hallinnointiin. Enää ihmiset eivät hankkineet ruokaansa suoraanvillistä ja kesyttömästä luonnosta, vaan sitä alettiin viljellä ja kasvattaaitse, omilla mailla.
Tämä kehitys synnytti ensimmäisen kerran erottelun kesytetyn jakesyn luonnon välille, mikä nosti esiin monia muitakin kahtiajakoja. Ihmisetalkoivat unohtaa joitakin luonnossa selviytymisen taitoja ja yrttitietoutta jajopa pelätä peltojen rajoilla kasvavaa metsää. Kasvit alettiin mieltää hyviinruokakasveihin ja turhiin rikkakasveihin, ja metsästyksen vähetessä myöseläimet jaettiin vaarallisiin metsän petoihin ja ihmisen omistamiin, tärkeisiinkotieläimiin.
Käsitys heimon tai perheen omista maista lisäsi tarvetta myöspuolustautumiselle. Eri yhteisöt alkoivat kilpailla keskenään.Turvallisuuskysymykset nousivat aikaisempaa tärkeämmiksi, kun peltojen lisäksimyös kotieläimiä ja viljavarastoja oli vartioitava. Maanviljelyskulttuurinansiosta ihmisillä jäi ensimmäistä kertaa ruokaa yli ja varastoitavaksimyöhempää käyttöä varten.
Paimentolaiset eli nomaditkasvattivat pääasiassa karjaa ja kotieläimiä, mutta eivät asuneet pysyvissäasumuksissa. Monesti paimentolaiset kulkivat vuotuiskierron mukaan sinne, missäeläimille oli parhaiten syötävää tarjolla. He asuivat päiviä, viikkoja taikorkeintaan kuukausia yhdessä väliaikaisasumuksessa, kuten erilaisissateltoissa, jurtissa ja tiipiissä.
Paimentolaiset ovat aina eläneet avarilla mailla, kutenkuivilla ruohoaroilla, mutta eivät metsissä. Kuuluisimpia paimentolaiskansojaovat Mongolian hevoskansat, Itä-Afrikan masai-heimo ja Saharan beduiinit.Valtioiden rajat ja maanomistuksen muutokset ovat nykyään estäneet vanhojen paimentolaiskansojenperinteisen elämäntavan. Jos liian suurta määrää karjaa paimennetaan liianpienellä alueella, maasto kuluu käyttökelvottomaksi ja aavikoituu. Siksipaimentolaisuus ei nykypäivänä enää monin paikoin toimi, ja myös monetluonnonsuojelujärjestöt protestoivat näitä elinkeinoja vastaan.
Maanviljelyskulttuurista ja paimentolaisuudesta on ajan kanssakehittynyt yhä enemmän kaupankäyntiin perustuvia kylä- ja kaupunkikulttuureja,joissa työnjako on erikoistunut pitkälle. Suurin osa ihmisistä toimii nykyäänjoissakin muissa tehtävissä kuin suoraan ruoantuotannossa eli alkutuotannossa.Siksi suurin osa ihmisistä on myös tietämättömiä siitä, miten ruokaa tai muitaperushyödykkeitä tuotetaan. He ovat täysin riippuvaisia rahalla ostettavistatuotteista ja palveluista.
>Yllättääkö talvi sinut autoilija?
>
Taas on se aika vuodesta kun ensilumet voivat olla maassa minä aamuna tahansa. Kohta tiedotusvälineet uutisoivat jälleen, että talvi yllätti suomalaiset. Vai voiko se yllättää? Sehän tulee aina kerran vuodessa. On sitten aivan eri asia onko sen tuloon varautunut. Se on täysin oma valinta.
Hallaöitä on jo ollut, ja pohjoisessa on jo satanut luntakin. Sitä tiedotusvälineet eivät noteeraa samalla tavalla kuin, että Etelä-Suomessa pelti tulee kolisemaan tänäkin syksynä siksi, että talvirenkaita ei ole vaihdettu ajoissa ja ajetaan edelleen kesänopeuksilla liian pienillä turvaväleillä. Sama ilmiö toistuu vuosittain muuallakin. Tuntuu turhalta.
Eikö siis olisi jo pikkuhiljaa aika ottaa opiksi? Talvirenkaat voi vaihtaa ajoissa, jolloin kaikkien ei tarvitse olla yhtäaikaa jonossa rengasliikkeissä. Tai sitten ne voi vaihtaa itse. Sen lisäksi auto kannattaa varustaa ongelmatilanteiden varalta.
Autossa kuljetettavat varusteet
Ajoneuvon varustelu kannattaa sovittaa aiotun matkan jaajoympäristön mukaan. Arkisin taajamissa pärjää pienemmällä perusvarustuksella,mutta syrjäseuduilla liikuttaessa on syytä varautua paremmin. Lähimatkoilla jataajamassa auton varusteisiin voi kuulua vuodenajasta riippuen esimerkiksiseuraavat tavarat:
• ensiapulaukku
• heijastinliivit
• hinausköysi
• ikkunavasara
• ilmastointiteippiä
• käynnistyskaapelit
• lapio
• lumiharja
• polttoainekanisteri
• rengasavain
• tunkki
• turvavyöleikkuri
• valaisin
• vararengas tai renkaanpaikkausaine
• varoituskolmio (pakollinen).
Renkaidenvaihdon yhteydessä ja mieluumminuseamminkin pitää tarkistaa myös vararenkaan ilmanpaineet. Myös mukanakuljettavat lisävalaisimet ja taskulamput on tarkistettava aika ajoin. Yleensäjo 5 litran varapolttoainekanisteri riittää lähimmälle huoltoasemalle astisyrjäseutuja lukuunottamatta.
Pitemmille ajomatkoille ja maantieajoon on syytävarautua perusteellisemmin. Jos auto hyytyy keskellä yötä pakkaskelilläkorpitaipaleelle, pahimmillaan kuuluvuutta ei ole edes matkapuhelimelle ovatvitsit silloin vähissä. Silloin autossa olisi hyvä kuljettaa mukana esimerkiksihätäraketteja, jolloin avun hälyttäminen onnistuu paikalta poistumatta. Jokuvoi nähdä avunpyynnön ja hälyttää apua. Pitkille automatkoille on viisasta ottaamukaan muutama ylimääräinen tavara edellä mainittujen lisäksi:
• apukäynnistin, jossa kompressori ja valo
• evästä vuorokaudeksi tai pidemmäksi aikaa
• huopa
• hätäraketteja
• juomavettä ja mehua
• kevytpeite hätämajoitteeksi
• kirves
• saha
• lämmintä lisävaatetta, päähine ja käsineet
• narua tai köyttä
• polttoainetta retkikeittimeen
• puukko
• retkikeitin/kenttäpakki/kattila
• tulentekovälineet
• varaosia; varapolttimoita, sulakkeita,moottoriöljyä, jäähdytin-, ja lasinpesunestettä
Luonnollisesti kaikille automatkoille on puettava säänmukaisetvaatteet tai otettava reilusti lisävaatetta mukaan. Talvella ei lähdetäliikkeelle pikkukengissä ja paitasillaan ja luoteta siihen, että autossariittää lämmintä. Jos autoon tulee vika, tulee äkkiä myös kylmä. Edestaajamassa hinausauto ei saavu paikalle samalla sekunnilla, kun se kutsutaan,ja jonkun on aina liukasteltava pimeään tienlaitaan asettamaan varoituskolmiopaikoilleen.
Ennakointi on tärkeää. Se pelastaa monelta harmilta. Antaa talven tulla vaan kuten tähän astikin. Kun on varautunut etukäteen, niin voi liikkua huolettomammin. Asenne ja kiireettömyys ovat myös erittäin tärkeitä tekijöitä turvallisuuden lisäämisessä.
